Tukholmassa

Aloitettiin lauantaipäivä eli eilinen synttärikakulla. Aina löytyy hyviä syitä kokoontua yhteen ja herkutella! Pöydässä oli totuudenmukaisesti 24 kynttilää ja melkein saman verran tanskanlippuja (juurensa on hyvä muistaa myös ulkomailla, tai jotain...) Kaikki kynttilät ei sammuneet yhdellä puhalluksella, vaikka Linea vetikin keuhkot täyteen ilmaa ja keskittyi suoritukseensa täysillä.

Junaa odotellessa tunsimme olomme anonyymeiksi alkoholisteiksi, kun istuttiin yhdessä piirissä ja kaiken lisäksi muut ihmiset jotenkin kummallisesti kaikkosivat ympäriltä. Paitsi vaaleatukkainen kaveri, joka näkyy kuvassa taka-alalla kirjan kanssa. Luki Orhan Pamukin Lumea, tsekkasin asian.







Perillä tehtiin pieni kaupunkikierros, jonka jälkeen päädyttiin jälleen syömään. Mä jouduin taistelemaan aika kauan hervottoman kokoisen paninin kanssa, mutta loppujen lopuksi se oli kadonnut lautaselta. Jälleen oli syytä iloita.











Debaser Medis oli paikka, jonne päädyttiin (Medborgarplatsenilla). Siellä on usein livemusaa ja musta se oli viihtyisä. Aika iso, eli ei toimi jos on liian vähän ihmisiä. Siellä oli levy-yhtiön synttärit, jossa soitti 5 ruotsalaista bändiä. Kaksi niistä oli mainioita ja loput sitten vähän tylsempiä. Onnelliset Tunnit kestivät klo 21 saakka, minkä vuoksi juuri sitä ennen olikin haettava pöytä täyteen olutta. Ja taas istuttiin piirissä...

Tässä Ingenting. Siitä pidin. Parasta oli nörttilook-helistintensoittaja, joka näkyy kuvassa vasemmalla.


Olin kaupunkiopas ja muut seurasivat keltaista lapastani. Paluumatkalla löysin itselleni megafonin, joka alkoi jossain vaiheessa ärsyttää opastetulle kierrokselle (pakon edessä) osallistuneita matkalaisia. Mä en kuitenkaan antanut asian häiritä mitenkään.












Oli tosi mukavaa käydä Tukholmassa. 9 hengen porukan kanssa se vaan on vähän eri juttu, silloin täytyy enemmänkin keskittyä vain hengailuun ja kulkemiseen ja paikkojen katseluun. Eli uudelleen on mentävä itsekseen, jotta voi tehdä mitä huvittaa. Junamatka Uppsalasta kestää n. 4o minuuttia, joten siinä ei paljon ehdi muuta kuin istahtaa alas ja sitten ollaankin jo perillä, ja se on hyvä asia.