Ryhmätapaaminen kahvilassa klo 10. Olin ainoa ajoissa, muut viisi tupsahtelivat paikalle seuraavan puolen tunnin kuluessa. Yksi ei meinannut löytää perille. Meillä oli kaksi tuntia aikaa valmistautua seminaariin, joten aloitettiin kahvilla. Puolen tunnin päästä oltiin niin valmiita kuin olla voi, joten haettiin lisää kahvia. Keskusteltiin mm. Uuden-Seelannin lampaista, auto-onnettomuuksista, kesäsuunnitelmista, maantiedosta sekä Aleksanteri Suuri -myytistä (eräs australialainen tyttö oli pitkään luullut, että ko. henkilö on taruolento).
Seminaari oli vähän puuduttava, mutta pysyttiin asiassa kiinni, sillä meidän esitys oli viimeisenä. Pitkällisen Garcia Avellon -oikeustapauksen ja sukunimien vaikutuksen ihmiseen analysoinnin jälkeen eräs tyttö kertoi esimerkin tilanteesta, jolloin liettualainen vaimo voi olla ottamatta miehensä sukunimen, vaikka se muuten onkin velvollisuus. Eli jos vaikka miehen sukunimi on Kananmuna (liettuaksi siis tietenkin), ja vaimosta tulisi sanan taipumisen johdosta PaistettuKananmuna, se voisi tuntua kiusalliselta, joten silloin laki sallii oman sukunimen säilyttämisen. Tässä vaiheessa mä repesin, ensin ääneen, ja hihittelin sitten loppuajan itsekseni.
Klo 14 tajuttiin, että seminaari on ohitse, eikä me ikinä päästy estradille esittämään syväluotaavia analyyseja oikeustapauksistamme.
Tässä ihan asiayhteyteen liittymätön varis, joka nautti lounassalaatistaan viime sunnuntaina Ilonan, Maijun ja mun naapuriterassipöydässä.
No comments:
Post a Comment