CPH calling...

Yritän jo kolmatta eri kertaa ladata kuvia tämän dokumentin yhteyteen, mutta Linean MacBook kieltäytyy kohteliaasti toiminnosta. Laitan ne sitten myöhemmin.

Kööpenhamina on mainio kaupunki. Tukholman kanssa se kilpailee epävirallisesti Skandinavian pääkaupungin tittelistä, ja kieltämättä valinta näiden välillä on vaikea. Asukaslukujen laskemiselle ei pääse pitkälle, koska aina voi lukea esikaupungit ja esiesikaupungit mukaan ja sehän on vain typeryyttä johtamatta mihinkään. Ja makuasiahan koko kiistely lopulta on.
Muutamana päivänä täällä pyöräilleenä kaupunki on jo nyt pienentynyt ja aina yhtäkkiä huomaakin törmäävänsä tuttuun rakennukseen, suihkulähteeseen tai puistoon. Myös Hotelli Kettu on kummitellut mulle - vaikka sen osalta väitänkin, että se on joka kerta eri paikassa...

Linea ja Jonathan asuvat aivan päärautatieaseman, Tivolin ja kaupungintaloaukion (Rådhuspladsen) läheisyydessä, kivassa, vähän sokkeloisessa kämpässä. Vierestä lähtee viiden tekojärven jono, joka piristää ja elävöittää kaupunkia. Juoksin ne ympäri yhtenä aamuna, ja taas kerran opin, että kartalla etäisyydet näyttävät yleensä lyhyemmiltä kuin todellisuudessa. Matkalla näin kuitenkin liudan vanhoja rakennuksia, muutaman kymmenen joutsenen kollektiivin (joiden ruokkimiseen eräs mummo oli varautunut kolmen ison paahtoleipäpussin kera) sekä lautan, jossa sorsaemo viiden poikasensa kanssa, harakka ja kasa isoja munia paistattelivat päivää sulassa sovussa.

Eräänä iltana oltiin pienessä baarissa nimeltään The Moose. Se oli tupaten täynnä ja sieltä sai halpaa olutta. Matkalla löydettiin yksinäinen City-bike, jonka ansiosta kaikilla oli pyörät ja päästiin kurvailemaan autiota Strøgetia pitkin kotiin. Törmättiin myös kuplivaan suihkulähteeseen, joka oli pimeäsä siistin näköinen. Yksinkertaista ja hauskaa kaataa pullollinen saippuaa lähteeseen - ja maksaa kuulemma noin 30.000 kruunua kaupungille tyhjätä ja puhdistaa se. Linea kertoi, että hänen isänsä oli opiskeluaikoinaan tehnyt kemistikavereidensa kanssa samoja juttuja mutta he tekivät lisäksi vedestä purppuran väristä. Juhuu.

Aurinko on paistellut melkein joka päivä, joten ollaan istuttu piknikillä puistossa (keskellä kaupunkia mukava paikka, paljon patsaita ja vettä myös) sekä käyty uimassa satamassa. Uiminen oli kyllä lähinnä kärsimystä, mutta veteen olisi luultavasti tottunut jos siellä olisi ollut vähän pidempään kuin vain kastautunut. Me ei haluttu tottua.
Christianiassa istuttiin joen varrella yksi iltapäivä. Vaikka suurin osa taloista onkin aika rappeutuneita ja reppanan näköisiä, joukkoon mahtuu myös helmiä ja ne on niin siistejä. Mä olin taas ihan innoissani kun pojat taas keskittyivät enemmänkin oluen nautiskeluun. Kämpän vieressä on Planetarium, jonka portaille paistaa iltapäivä- ja ilta-aurinko. Siellä olin eilen kirjoittamassa postikortteja. En tainnut lähettää Uppsista montakaan, joten nyt edes kummit ja tädit saivat omansa.

Yhtenä iltana kokkailtiin yhdessä, ja taas tuli todistettua se ettei yhtä useampi kokki välttämättä tarkoita huonoa soppaa. Jälkiruoaksi järjestettiin tanskalaisten karkkien tasting kahvin kera. Loistavan aterian ja viinin jälkeen mun yö tuntuikin sitten loppumattomalta. Olin ilmeisesti saanut ruokamyrkytyksen, ja sehän tarkoitti hengailua pääasiassa wc:n tuntumassa. Muina hetkinä makasin sängyssä kuunnellen Linean kuorsausta sekä klassista musiikkia, joka kantautui porttikongista (sitä ja säkkipillejä soittamalla yritetään pitää narkkarit loitolla). Nice experience.
Muut lähtivät eilen illalla ulos, mutta mä jäin vain hengaamaan ja vaihteeksi nauttimaan yksinolostani. Huomaan, että olen kaivannut sitä.
Tänä aamuna Linea aloitti oksentamisen.

Huomisesta lähtien meitä on kämpässä seitsemän, sillä...