Jatko-osa.

Oho. Olin niin innoissani edellistä kirjoitusta postittaessani, etten edes huomannut, että se loppui kesken. Netti oikuttelee ja katkaisee yhteyden silloin tällöin, mutta ollaan huomattu, että öisin ja aamuisin se toimii paremmin (joten näistä kysymykseen tulee lähinnä ensimmäinen vaihtoehto, sillä unirytmi on vähän heilahtanut omalta paikaltaan).

No enää en muista, miten ton postin piti loppua, joten jääköön sikseen. Joka tapauksessa tänne tuli sunnuntaina muutamaksi päiväksi Uppsalan kavereita, jotka olivat kotimatkallaan.

Oltiin eräänä iltana yhdessä syömässä paikassa nimeltään Les Trois Cochons, enkä muista, koska olen viimeksi nauttinut yhtä paljon ateriasta. Kolmen ruokalajin illallisen ja pullon viiniä sai noin 40 eurolla. Luettiin kaupunkilehdestä, että Köpis on maailman 6. kallein kaupunki, mutta tässä paikassa ainakin oli hinta-laatu -suhde kohdallaan ja tunnelma erinomainen. Istuttiin siellä 3,5 tuntia enkä mä olisi ollut valmis edelleenkään lähtemään kotiin, mutta koska rafla oli jo suljettu ja me viimeisinä asiakkaina hörpittiin kahvia ikuisuuden, ymmärsin, ettei lopulta ollut muuta vaihtoehtoa.

Löysin yhtenä päivänä tavaratalo Illumista maisemahissin, jonka ikkunat ovat vilkkaalle ostoskadulle päin ja joka menee aika lujaa kattokerroksesta pohjalle ja päinvastoin. Jonathan joutui kulkemaan mun kanssa molemmat matkat uudelleen eilen ja luulen, että palaan sinne vielä ainakin kerran, koska se tuntuu kivasti vatsanpohjassa. Aika säälittävää: voin skipata Tivolin hurveleineen, kun pelkkä hissimatka saa hymyn huulille.

Tänään olin kuitenkin Tivolin naapurissa, Danish Design Centerissa. Siellä oli siistejä polkupyöriä, täysin valkoinen FLOW-kauppa (jossa myyntiartikkeita olivat mm. Good Vibes, Courage ja Weight controllers), arkipäivän desing-klassikoita eri vuosikymmeniltä (mm. Arne Jacobsenin Muurahainen-tuoli, Coca Cola-pullo (tunnetuin versio suunniteltu 1915), mustekynä ja pölynimuri) sekä tanskalaisen muodin ja suunnittelijoiden esittely. Viimeksi mainitusta opin mm., että Tanskassa on 1900 turkistarhaa ja turkiskaupan liikevaihto on vuosittain noin 5 miljardia kruunua. Lisäksi tiedän nyt, että Moskovassa on enemmän Ecco-kenkäkauppoja kuin McDonald's rafloja ja että jalassa on 26 luuta (tämä on varmaan opittu jo lukiossa, mutta hyvähän näitä asioita on silloin tällöin kertailla..)

Tunnin kestävällä laiva-sightseeing tourilla oppaanamme oli kesätyöhönsä ilmeisen kyllästynyt tyttönen, joka puhui rätisevään mikrofoniin ja jonka englanti oli mitä sattuu. Pieni merenneito kuului tietysti kierrokseen, mutta me ei oikeastaan edes nähty sitä, sillä kilpailevan laivayhtiön paatti täynnä ihmisiä oli sen edessä.
Kiivettiin kapeaan kirkontorniin, josta oli kivat maisemat, mutta jossa mua alkoi huipata, koska pelkään korkeita paikkoja. Sain pelon voittamisesta päivän rohkeuspalkinnon sekä falafelin Christianiassa, vaikka tarrauduinkin tiukasti tornin sisäkaarteeseen aina, kun vastaan tuli muita ihmisiä.

Täällä on kanavan varressa suhteellisen uusi kaupunginkirjasto nimeltään Musta Timantti. Siellä on iso lukusali, joka tuo mieleen Harry Potterin maaiman. Hassua on se, että kirjasto on varsin moderni, mutta tuo lukusali on kuin tipahtanut väärään paikkaan, vaikka sinänsä kirjastoon sopiikin.

Eilen kokkailtiin taas yhdessä sekä tehtiin halvan ruotsalaisen (Kung, 8.90 kr) ja halvan tanskalaisen (Harboe Ren Pilsner, 1.75 kr) oluen sokkotasting. Mä olin jälkimmäisen kannalla, mutta kilpailu jäi vaille lopullista ratkaisua, sillä toinen tuomari, Jonathanin ystävä Anders, pystyi ainoastaan toteamaan toisen oluen olevan kylmempää.
Huomista iltaa varten jääkaapissa odottaa kaksi erilaista suklaaolutta, jotka Linean isä oli ostanut mulle kuultuaan, että tykkään vahvoista oluista ja että rakastan suklaata. Jälkimmäisestä kertoo omaa tarinaansa huikea finni, joka ilmestyi otsaani eikä ole ainakaan tähän mennessä osoittanut merkkiäkään aikomuksestaan kadota sieltä.

CPH calling...

Yritän jo kolmatta eri kertaa ladata kuvia tämän dokumentin yhteyteen, mutta Linean MacBook kieltäytyy kohteliaasti toiminnosta. Laitan ne sitten myöhemmin.

Kööpenhamina on mainio kaupunki. Tukholman kanssa se kilpailee epävirallisesti Skandinavian pääkaupungin tittelistä, ja kieltämättä valinta näiden välillä on vaikea. Asukaslukujen laskemiselle ei pääse pitkälle, koska aina voi lukea esikaupungit ja esiesikaupungit mukaan ja sehän on vain typeryyttä johtamatta mihinkään. Ja makuasiahan koko kiistely lopulta on.
Muutamana päivänä täällä pyöräilleenä kaupunki on jo nyt pienentynyt ja aina yhtäkkiä huomaakin törmäävänsä tuttuun rakennukseen, suihkulähteeseen tai puistoon. Myös Hotelli Kettu on kummitellut mulle - vaikka sen osalta väitänkin, että se on joka kerta eri paikassa...

Linea ja Jonathan asuvat aivan päärautatieaseman, Tivolin ja kaupungintaloaukion (Rådhuspladsen) läheisyydessä, kivassa, vähän sokkeloisessa kämpässä. Vierestä lähtee viiden tekojärven jono, joka piristää ja elävöittää kaupunkia. Juoksin ne ympäri yhtenä aamuna, ja taas kerran opin, että kartalla etäisyydet näyttävät yleensä lyhyemmiltä kuin todellisuudessa. Matkalla näin kuitenkin liudan vanhoja rakennuksia, muutaman kymmenen joutsenen kollektiivin (joiden ruokkimiseen eräs mummo oli varautunut kolmen ison paahtoleipäpussin kera) sekä lautan, jossa sorsaemo viiden poikasensa kanssa, harakka ja kasa isoja munia paistattelivat päivää sulassa sovussa.

Eräänä iltana oltiin pienessä baarissa nimeltään The Moose. Se oli tupaten täynnä ja sieltä sai halpaa olutta. Matkalla löydettiin yksinäinen City-bike, jonka ansiosta kaikilla oli pyörät ja päästiin kurvailemaan autiota Strøgetia pitkin kotiin. Törmättiin myös kuplivaan suihkulähteeseen, joka oli pimeäsä siistin näköinen. Yksinkertaista ja hauskaa kaataa pullollinen saippuaa lähteeseen - ja maksaa kuulemma noin 30.000 kruunua kaupungille tyhjätä ja puhdistaa se. Linea kertoi, että hänen isänsä oli opiskeluaikoinaan tehnyt kemistikavereidensa kanssa samoja juttuja mutta he tekivät lisäksi vedestä purppuran väristä. Juhuu.

Aurinko on paistellut melkein joka päivä, joten ollaan istuttu piknikillä puistossa (keskellä kaupunkia mukava paikka, paljon patsaita ja vettä myös) sekä käyty uimassa satamassa. Uiminen oli kyllä lähinnä kärsimystä, mutta veteen olisi luultavasti tottunut jos siellä olisi ollut vähän pidempään kuin vain kastautunut. Me ei haluttu tottua.
Christianiassa istuttiin joen varrella yksi iltapäivä. Vaikka suurin osa taloista onkin aika rappeutuneita ja reppanan näköisiä, joukkoon mahtuu myös helmiä ja ne on niin siistejä. Mä olin taas ihan innoissani kun pojat taas keskittyivät enemmänkin oluen nautiskeluun. Kämpän vieressä on Planetarium, jonka portaille paistaa iltapäivä- ja ilta-aurinko. Siellä olin eilen kirjoittamassa postikortteja. En tainnut lähettää Uppsista montakaan, joten nyt edes kummit ja tädit saivat omansa.

Yhtenä iltana kokkailtiin yhdessä, ja taas tuli todistettua se ettei yhtä useampi kokki välttämättä tarkoita huonoa soppaa. Jälkiruoaksi järjestettiin tanskalaisten karkkien tasting kahvin kera. Loistavan aterian ja viinin jälkeen mun yö tuntuikin sitten loppumattomalta. Olin ilmeisesti saanut ruokamyrkytyksen, ja sehän tarkoitti hengailua pääasiassa wc:n tuntumassa. Muina hetkinä makasin sängyssä kuunnellen Linean kuorsausta sekä klassista musiikkia, joka kantautui porttikongista (sitä ja säkkipillejä soittamalla yritetään pitää narkkarit loitolla). Nice experience.
Muut lähtivät eilen illalla ulos, mutta mä jäin vain hengaamaan ja vaihteeksi nauttimaan yksinolostani. Huomaan, että olen kaivannut sitä.
Tänä aamuna Linea aloitti oksentamisen.

Huomisesta lähtien meitä on kämpässä seitsemän, sillä...