Krokotiilin kyyneleet.

Mä oon luullut, että kun jonkun sanotaan itkevän krokotiilin kyyneleitä, ne on silloin super-isoja pisaroita. Tänään selvisi, että sanonta tarkoittaakin valekyyneleitä. Eli kun krokotiili näyttää itkevän, se oikeasti valuttaakin kyynelkanaviaan esimerkiksi poistaakseen liiallista suolaa elimistöstään tai kostuttaakseen silmiään. Siis ei mitään tunnepuolen kamaa.
Mä en kyllä ihan tätä tulkintaa allekirjoittaisi. Täytyyhän krokotiilillakin joskus olla paska fiilis paksun ulkokuorensa alla.

Kävin Turun taidemuseossa, jossa modernia taidetta 60-luvulta nykypäivään nimellä Iso suukko! Mukavan värikkäitä ja osittain varsin oivaltavia töitä. Kiehtovampia olivat kuitenkin Saara Ekströmin videojutut tajunnanvirtaa heijastavine teksteineen, joista tuli jonkinlainen pieni tarina.
Istuin toisessa huoneeseen ripustetuista keinuista ja tuijottelin niitä installaatioita. Välillä myös keinuin, mutta kumpparit osui silloin ärsyttävästi lattiaan, kun en koko ajan jaksanut pitää jalkoja ylhäällä.

Uudet kujeet.

Alkuviikosta loppui lehden tilaus. Tiesin sen aamun jonain näistä päivistä koittavan, jolloin eteisen lattialla ei loju kuin kasa kenkiä (viime aikoina pääasiassa kumppareita). No, nyt päivä on alkanut kahvilla ja jonkun vanhan lehden selailulla tai sähköpostien vilkaisulla. Eilen aamulla kiipesin ikkunalaudalle istumaan ja kuuntelin uutisia Groovelta. Eilen illalla otin Kertusta mukaan lehdet Voima ja City, kun en muistanutkaan, että meille tulee tätä nykyä viikonloppuisin Hbl. Lauantain Volt-liitteen olen yleensä lukenut, vähintään.

Tänään päätin lievittää Hesarin kaipuutani menemällä kirjastoon tutustumaan päivän lehteen. Kaupunginkirjastosta viehättyneenä mulla on jotenkin perin optimistinen asenne sen aukioloaikoja kohtaan, joten myöhään iltapäivällä hain syötävää mukaan ja marssin tyytyväisenä tiedon tyyssijaa kohti. Yhtäkkiä tajusin, että voi pirkule se onkin auki vain neljään lauantaisin. Höhlä. Sinne meni se ajankohtaisten asioiden päivittämistuokio. Huomenna uusi yritys.

Ensi viikolla muutto Helsinkiin, jännittävää. Oon tsekkaillut gallerioiden ja museoiden tarjontaa, valmiina reipastumaan ja ottamaan ne säännölliseksi kulttuuriharrasteeksi. Harmi vaan, että valtion museoissa ei enää ole ilmaisia päiviä. Toisaalta Helsingin kaupungin museot kompensoivat asiaa. Ja kyllähän hyvästä näyttelystä mielellään maksaakin.