Jatko-osa.

Oho. Olin niin innoissani edellistä kirjoitusta postittaessani, etten edes huomannut, että se loppui kesken. Netti oikuttelee ja katkaisee yhteyden silloin tällöin, mutta ollaan huomattu, että öisin ja aamuisin se toimii paremmin (joten näistä kysymykseen tulee lähinnä ensimmäinen vaihtoehto, sillä unirytmi on vähän heilahtanut omalta paikaltaan).

No enää en muista, miten ton postin piti loppua, joten jääköön sikseen. Joka tapauksessa tänne tuli sunnuntaina muutamaksi päiväksi Uppsalan kavereita, jotka olivat kotimatkallaan.

Oltiin eräänä iltana yhdessä syömässä paikassa nimeltään Les Trois Cochons, enkä muista, koska olen viimeksi nauttinut yhtä paljon ateriasta. Kolmen ruokalajin illallisen ja pullon viiniä sai noin 40 eurolla. Luettiin kaupunkilehdestä, että Köpis on maailman 6. kallein kaupunki, mutta tässä paikassa ainakin oli hinta-laatu -suhde kohdallaan ja tunnelma erinomainen. Istuttiin siellä 3,5 tuntia enkä mä olisi ollut valmis edelleenkään lähtemään kotiin, mutta koska rafla oli jo suljettu ja me viimeisinä asiakkaina hörpittiin kahvia ikuisuuden, ymmärsin, ettei lopulta ollut muuta vaihtoehtoa.

Löysin yhtenä päivänä tavaratalo Illumista maisemahissin, jonka ikkunat ovat vilkkaalle ostoskadulle päin ja joka menee aika lujaa kattokerroksesta pohjalle ja päinvastoin. Jonathan joutui kulkemaan mun kanssa molemmat matkat uudelleen eilen ja luulen, että palaan sinne vielä ainakin kerran, koska se tuntuu kivasti vatsanpohjassa. Aika säälittävää: voin skipata Tivolin hurveleineen, kun pelkkä hissimatka saa hymyn huulille.

Tänään olin kuitenkin Tivolin naapurissa, Danish Design Centerissa. Siellä oli siistejä polkupyöriä, täysin valkoinen FLOW-kauppa (jossa myyntiartikkeita olivat mm. Good Vibes, Courage ja Weight controllers), arkipäivän desing-klassikoita eri vuosikymmeniltä (mm. Arne Jacobsenin Muurahainen-tuoli, Coca Cola-pullo (tunnetuin versio suunniteltu 1915), mustekynä ja pölynimuri) sekä tanskalaisen muodin ja suunnittelijoiden esittely. Viimeksi mainitusta opin mm., että Tanskassa on 1900 turkistarhaa ja turkiskaupan liikevaihto on vuosittain noin 5 miljardia kruunua. Lisäksi tiedän nyt, että Moskovassa on enemmän Ecco-kenkäkauppoja kuin McDonald's rafloja ja että jalassa on 26 luuta (tämä on varmaan opittu jo lukiossa, mutta hyvähän näitä asioita on silloin tällöin kertailla..)

Tunnin kestävällä laiva-sightseeing tourilla oppaanamme oli kesätyöhönsä ilmeisen kyllästynyt tyttönen, joka puhui rätisevään mikrofoniin ja jonka englanti oli mitä sattuu. Pieni merenneito kuului tietysti kierrokseen, mutta me ei oikeastaan edes nähty sitä, sillä kilpailevan laivayhtiön paatti täynnä ihmisiä oli sen edessä.
Kiivettiin kapeaan kirkontorniin, josta oli kivat maisemat, mutta jossa mua alkoi huipata, koska pelkään korkeita paikkoja. Sain pelon voittamisesta päivän rohkeuspalkinnon sekä falafelin Christianiassa, vaikka tarrauduinkin tiukasti tornin sisäkaarteeseen aina, kun vastaan tuli muita ihmisiä.

Täällä on kanavan varressa suhteellisen uusi kaupunginkirjasto nimeltään Musta Timantti. Siellä on iso lukusali, joka tuo mieleen Harry Potterin maaiman. Hassua on se, että kirjasto on varsin moderni, mutta tuo lukusali on kuin tipahtanut väärään paikkaan, vaikka sinänsä kirjastoon sopiikin.

Eilen kokkailtiin taas yhdessä sekä tehtiin halvan ruotsalaisen (Kung, 8.90 kr) ja halvan tanskalaisen (Harboe Ren Pilsner, 1.75 kr) oluen sokkotasting. Mä olin jälkimmäisen kannalla, mutta kilpailu jäi vaille lopullista ratkaisua, sillä toinen tuomari, Jonathanin ystävä Anders, pystyi ainoastaan toteamaan toisen oluen olevan kylmempää.
Huomista iltaa varten jääkaapissa odottaa kaksi erilaista suklaaolutta, jotka Linean isä oli ostanut mulle kuultuaan, että tykkään vahvoista oluista ja että rakastan suklaata. Jälkimmäisestä kertoo omaa tarinaansa huikea finni, joka ilmestyi otsaani eikä ole ainakaan tähän mennessä osoittanut merkkiäkään aikomuksestaan kadota sieltä.