Krokotiilin kyyneleet.

Mä oon luullut, että kun jonkun sanotaan itkevän krokotiilin kyyneleitä, ne on silloin super-isoja pisaroita. Tänään selvisi, että sanonta tarkoittaakin valekyyneleitä. Eli kun krokotiili näyttää itkevän, se oikeasti valuttaakin kyynelkanaviaan esimerkiksi poistaakseen liiallista suolaa elimistöstään tai kostuttaakseen silmiään. Siis ei mitään tunnepuolen kamaa.
Mä en kyllä ihan tätä tulkintaa allekirjoittaisi. Täytyyhän krokotiilillakin joskus olla paska fiilis paksun ulkokuorensa alla.

Kävin Turun taidemuseossa, jossa modernia taidetta 60-luvulta nykypäivään nimellä Iso suukko! Mukavan värikkäitä ja osittain varsin oivaltavia töitä. Kiehtovampia olivat kuitenkin Saara Ekströmin videojutut tajunnanvirtaa heijastavine teksteineen, joista tuli jonkinlainen pieni tarina.
Istuin toisessa huoneeseen ripustetuista keinuista ja tuijottelin niitä installaatioita. Välillä myös keinuin, mutta kumpparit osui silloin ärsyttävästi lattiaan, kun en koko ajan jaksanut pitää jalkoja ylhäällä.