Aloitus

Uuden vuoden, uuden kotipaikan ja uuden kannettavan koneeni kunniaksi askartelin blogin.
Tämä oli jo sinänsä jännittävää, puhumattakaan siitä, että nyt voin kirjoitella tänne. Ja laittaa kuvia. Ja tehdä top-listoja. Jipii.

Kevät Uppsalassa on nurkan takana. Perjantaina alkaa ensimmäinen kurssi, kansainvälistä vero-oikeutta på svenska. Syksy kun kului sihteerikkönä, niin nyt motivaationi opiskelua kohtaan on positiivisen odottava - niin pettävältä ja ohimenevältä kuin se kuulostaakin...
Toisaalta Laura Honkasalo on kirjoittanut, että "opiskelijoilla on aikaa vatvoa kaiken maailman asioita, istua kahvilla vaikka koko päivä". Koska tämä on jo Turussa huomattu todeksi, koska viime kesänä löysin kahvilat elämääni, ja koska suhteeni niihin on syksyn aikana syventynyt, toivon myös tähän jo harrastukseksi (ei toki voi kirjoittaa kesätyöhakemuksiin) muuttuneeseen toimintaan jäävän runsaasti aikaa. Ei nimittäin ole sama asia käväistä jossain pikaisesti tee-/kahvikupposella kuin istua siellä tuntikausia, lukea lehtiä ja kirjoja tai kirjoitella vaikka postikortteja (kukahan on viimeksi sellaisen multa saanut...) No, ehkä innostun taas. On muuten haastavaa etsiä Uppsalasta Blankon korvaava lorvailupaikka.

Tukholmassa on pakollista käydä Hötorgshallenissa syömässä pinaattihampurilainen. Anna on tämän opettanut, ja siitä pidän mielelläni kiinni - ja pyrin myös levittämään perinnettä. Muistaakseni ainakin Samuli niistä kerran haaveilikin Coldplay-keikkareissun jälkeen, jolloin myös käytiin samassa paikassa.

Löysin viime syksynä myös romaanit uudelleen. Näin pääsi käymään, sillä opiskeluasioita oli aika vähän ja kun töistä lähtiessä sai unohtaa työt, oli aikaa avata kirja. Yleensä siellä kahvilassa. Tässä ajatus Torgrim Eggenin kirjasta Sisustaja: "Kukaan ei voi, ellei halua heittäytyä ehdoin tahdoin hankalaksi, väittää että hyvinvointi ja mukavuus kärsivät, koska rullaverhoja on mahdotonta pitää kaksi kolmasosaa tai vain vähän yli puoliksi alhaalla." Niinpä. Kaikki on niin suhteellista.