Kotona

Kuuntelen The Posiesia aloittaessani kirjoittamaan. Muun muassa tällaisen musiikin soidessa on hankala päästä alkuun, kun koko ajan huomaa keskittyvänsä kuntelemaan – vaikka en vieläkään tiedä paljoakaan mistä ne laulaa. En tosin ole kuunnellut tätä levyä sitten viime kevään kun oltiin Klubilla katsomassa keikkaa. Joka tapauksessa esimerkiksi Trio Töykeät tai Five Corners Quintet toimii paremmin taustamusiikkina.

Eilen ja tänään on ollut helvetin kylmä. Tai ehkä jotain -10 astetta, mutta miinusasteita pitkään aikaan kokemattomalle se tuntuu aika pahalta. Tuuli ei tietenkään auta asiaa. Toisaalta päivät ovat olleet tosi kirkkaita ja kauniita, nyt kun luntakin satoi yhtäkkiä aika paljon. Ja lumen huomaa myös iltaisin, kun ei tule mahdottoman pimeää ollenkaan. Tänään lähdin matkaan kahden kaulahuivin voimin, tämä kannatti. Ja mulla oli lopulta kolmet! lapaset päällekkäin, kun kaikki on niin ohuita. Vähän hankaluuksia laittaa käteen niitä niin, että kaikki sormet on tallella ja oikeissa lokeroissaan (eli kahdet sormikkaat kuuluvat näihin lapasiin)… Tämäkin vaivannäkö kuitenkin kannatti.

Paikka, jossa asun, on nimeltään Flogsta. Se on kasautuma kerrostaloja, joissa asuu pelkästään opiskelijoita. Arvioisin, että meitä on muutama tuhat. Täällä on tapana, että joka ilta klo 22 saa huutaa ulkona. Eli jos sattuu olemaan angstinen olo tai muuten vaan huvittaa, niin ei muuta kuin ikkuna auki ja antaa mennä. Ja ihmiset tosiaan huutaa. Perjantaina tämä tapahtui jostain kumman syystä pitkän kaavan mukaan – ehkä alkoholilla oli osuutensa asiassa. Mä en oo vielä huikkinut mitään, mutta luultavasti jossain vaiheessa tulee angsti-ilta ja sitten voin avata ikkunan.

Ostin pyörän. Siitä on kuva ja kuvaus tässä.

Hankittu: Pyörä, 500 kr.
Ikä: Varttunut ja elämää nähnyt

Ulkonäkö: Miellyttävä, retromainen ja tasaisesti kukkiva eli täynnä pieniä ruostepisaroita
Lamppu: Lähinnä imagopainoarvoa: ei toimi, mutta olla pitää
Sarvet: Isoimmat koskaan näkemäni
Penkki: Uudenkarhea, pehmeä
Polkimet: Heikoin lenkki jarrujen lisäksi. Jotenkin hataralta tuntuvat, molemmat.
Tunnusääni: Kolisee ajoittain, mutta ei niin että pitäisi hävetä

Arvosana: ***+

Tässä mun huone. Näkymä ikkunasta ei varsinainen unelma, sillä siellä on toinen talo ja niiden keittiöt just kohdallani.

Tässä toinen suunta, sama huone. Ja siinäpä se sitten olikin melkein koko komeudessaan. Neliöitä hulppeat 19.