Kodin lähellä täällä Martissa on eräs viehättävä hiekkatie, jonka löysin kerran lenkillä ollessani. Siellä on viime aikoina tuoksunut syksy, eli toisin sanoen omenat. Lisäksi tiellä kulkiessani olen kiinnittänyt huomiota yhteen kohtaan, jossa joka kerta tuoksuu munkkirinkilät. Kummallista, koska en ole havainnut mitään leipomoa lähistöllä, eikä kukaan varmaan muuten kaiken aikaa tee munkkeja, vai tekeeköhän?
Bongasin myös all time favourite -unelmataloni samaisen tien varresta. Ah. Se on tummankeltainen funkkistyylinen, epäsymmetrinen laatikko, jonka seinillä kasvaa hieman jotain köynnöstä.
Tänään oli lämmin päivä. Niin lämmin, että musta tuntuu, etteivät ihmiset oikeastaan edes huomanneet sitä - ainakaan mitä tulee kaulahuivi- ja lapasvarustukseen, jota luonnehtisin kattavaksi. Toisaalta kuitenkin laitoin merkille, että heti kun oli hieman lämpöisempää ja aurinko paisteli, tosi moni tuli vastaan jäätelö kädessä. Muutama päivä sitten sama ei olisi tullut mieleenkään. Hassua, kuinka säätila vaikuttaa myös huomaamatta käyttäytymiseen ja mielitekoihin.
Katottiin eilen italiaisen Nanni Morettin leffa Pojan huone. Mä valkkasin sen kirjastosta takakantta lukematta pelkästään sen perusteella, että leffa kuului Rakkautta&Anarkiaa-osastolle ja oli tämän lisäksi saanut Cannesin jonkun palkinnon. Musta se oli vähän laahaava, mutta saa kiitosta loppuun lykätystä Brian Enon biisistä By This River, jota olenkin tänään kuunnellut ahkerasti. Ja italiahan on kaunis kieli, joten kuuloaistillisesti leffa saa pisteet kotiin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment