Pullamies Eliasson

Olen istunut illan koneen ääressä, aloitin esseetä, mutta nyt ei enää ajatukset pysy kasassa. Siirryn siis blogiin. Lyhyeksi hetkeksi.

Ruotsin entinen ulkoministeri, diplomaatti ja YK:n yleiskokouksen entinen puheenjohtaja Jan Eliasson on tällä hetkellä Uppsalan yliopistossa vierailevana tutkijana, ja hän piti tänään luennon, jota olin kuuntelemassa. Aihe oli vapaa, joten hän kertoi mm. eri konflikteista, joissa hän on ollut vuosien varrella mukana YK:n edustajana rauhanneuvottelijana sekä neuvottelu-/välitystoiminnasta yleisemmällä tasolla. Ja vau, se mies on puhunut ennenkin. Olisin voinut istua yliopistolla paljon kauemminkin kuin puolitoista tuntia ja kuunnella hänen analysointiaan ja tarinoita erilaisista tilanteista ja pienistä sattumuksista. Hän otti kyllä yleisönsä (jota oli sali täynnä) loistavasti. Toisaalta oli myös aika pysäyttävää, jälleen kerran, kuulla esimerkiksi tilanteen vakavuudesta Darfurissa, jossa hän tällä hetkellä toimii Afrikan unionin edustajan kanssa rauhan saavuttamiseksi. Jo ajatus siitä, että Darfurin maakunnan pinta-ala on suurempi kuin esimerkiksi koko Ranskan alue (Sudanin pinta-ala on suunnilleen kolmannes Pohjois-Amerikasta) saa katsomaan asioita edes vähän oikeammasta perspektiivistä. Mutta silti. Kulttuurien, perinteiden, uskontojen ja periaatteiden yhteentörmäys on aika iso juttu, myös ja etenkin ihmisille, jotka tulevat niiden ulkopuolelta ja pyrkivät toiminnallaan aikaansaamaan jollain tavalla pysyviä ratkaisuja ja muutoksia.

No, Eliasson aloitti puheensa siitä, miten luennoitsijan ei missään tilanteessa pidä hämmentyä, vaikka kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan. Esimerkkinä hän kertoi tilaisuudesta, jossa oli nuorena vaihto-oppilaana puhumassa Yhdysvalloissa. Kyseessä oli presbyteerikirkon ikääntyneiden naispuolisten jäsenten (n. 250 hlöä) kokoontuminen (ei kertonut, miten Ihmeessä oli alunperin päätynyt sinne puhumaan!), johon hän oli valmistellut YK-aiheisen esitelmän. Kun puheen aika tuli, toivotti tilaisuuden järjestäjä hänet tervetulleeksi estradille ja ilmoitti kuulijoille, että "...and Mr. Eliasson will handle the question of how our society has succeeded in sharing the Christian joy..."

Puheensa lopuksi (sen jälkeen, kun puhelimensa oli kerran soinut ja hän siihen vastannut; tämä oli musta ylimielistä) hän ilmoitti lähtevänsä ostamaan laskiaispullia.