Seminaareja

Kaiken muun toiminnan lisäksi täällä pitäisi tosiaan myös tehdä jotain sen eteen, että opintorekisteriin voi sitten jossain vaiheessa lisätä muutaman pisteen ja että opintotuki-ihmisetkin pysyvät loitolla karhukirjeidensä kanssa. No, muistaakseni kirjoitin tammikuun alussa, että motivaatio on korkealla (tai jotain)...

Opiskelu eroaa aika paljon siitä, mihin kotona on tottunut. Täällä käytetään ns. problem based learning -metodia, eli asioihin perehdytään ja teoriat opetellaan ikäänkuin käytännön näkökulmasta. Opetus perustuu seminaareihin, joita varten saadaan etukäteen tehtäviä ja ohjeita siitä, mitä kannattaa kutakin kertaa varten lukea tai mistä löytyy vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Meidät on jaettu 3-4 hengen ryhmiin, jotka kokoontuu aina ennen seminaaria keskustelemaan kysymyksistä (ja tietysti juomaan kahvia ja puhumaan myös muista asioista - joskus tämä osio vie voiton itse tapaamisen pointista). Ja seminaarit on tietysti pakollisia. Meidän opettaja on sellainen, että se kyselee kaiken aikaa jotain ja sitten vain huikkii nimiä, keneltä haluaa vastauksen. Eli toisin sanoen pakottaa seuraamaan opetusta edes jollain tasolla. Tämä vaatii jokseenkin toisenlaista aktiivisuutta kuin se, että voi halutessaan mennä luennolle ja istua siellä halutessaan offline-tilassa kaksi tuntia. Luultavasti opettaja ei tänä aikana kysy keneltäkään mitään, mutta jos näin jostain syystä sattuu tapahtumaan, aina voi teeskennellä kirjoittavansa jotain tai sitten vain välttää katsekontaktia.

Joo, mä kyllä käytän täälläkin tätä katsekontaktin välttämistaktiikkaa, jos mitään nimiä ei kuulu ja opettaja, Mattias, vaan odottaa käsien nousevan pystyyn. Toiminut tähän asti. Juhuu.

Nyt pitäisi kirjoittaa essee. Mietin tänään, että miten kuuden sivun rykäiseminen paperille voi tuntua näin hankalalta, kunnes tajusin, että ajattelen asiaa välillä ruotsiksi, välillä englanniksi ja välillä suomeksi. Kaikki sanat vaan pyörii päässä, mutta ulos ei kertakaikkiaan tule mitään järkevää pohdintaa. Ehkä on syytä vaihtaa tekniikkaa?

Tentti on niinikään sellainen, että siellä testataan, onko asia ymmärretty ja sisäistetty, eikä pelkästään sitä, mitä on opittu ulkoa. Eli kaikki materiaali saa olla mukana ja sitä soveltamalla sitten pitää ratkoa jotain oikeustapauksia, ilmeisestikin. Mua kyllä vähän hirvittää, sillä olen aina ollut heikoimmilla silloin, kun teoriaa pitää oikeasti soveltaa käytäntöön. Eli tosielämän kohtaaminen tuottaa toisin sanoen tuskaa. Toisaalta tämä on nimenomaan hyvää harjoitusta siihen - nyt ei ole oikein muutakaan vaihtoehtoa.



Kuvissa ylhäällä yliopiston päärakennus ulkoa ja sisältä. Keltainen nurkka on oikeustieteellinen. Kirjaston lukusali lintuperspektiivistä alla.